Hei beibi!

Marseille-Le-Rove, France:

Ensi viikon maanantaina delegaatio Jaana-Elisa ryntää Helsinki-Vantaan lentokentälle kello viisi aamulla hop hop ja nousee Münchenin koneeseen. Saksasta matka jatkuu eteläiseen Ranskaan, Marseilleen. Tätä matkaa on odotettu kauan ja hartaasti. Kauan ja hartaasti, that's what I'm sayin'. On kiduttu töissä ja maisteltu viinejä ja ajateltu kokoajan suloista Ranskan Rivieraa.

Ranskanopiskelu on myös saanut mukavaa pontta kauhukuvasta, jossa kaksi suomalaista pitkän oppimäärän lukiossa ranskaa lukenutta muijaa harhailee natiivien keskuudessa muuhun kuin elekieliseen kommunikointiin pystymättöminä. Mutta englannin taidoilla me laitetaan niille patonkia kurkkuun koska me ollaan niitä parempia, mouahhah ja saludos amigos.

Luvassa on runsaasti kuvamateriaalia, sillä tottahan toki tytöt muistavat dokumentoida kaiken vaikka muuten olisi filmi poikki!

Ja jotenkin minulla on sellainen fiilis että tästä viikosta tulee yksi parhaista ikinä.

Läsnä oli myös Karhu

elisa luennoi, inkku kirjoittaa (btw siis EI olla kännissä?)

Kyllä elämä on hienoa.
On kaikennäköisiä asioita mistä voi tykätä. Ja on miehiä ja kaupunkeja ja drinkkejä ja kaikenlaisia asioita mistä voi tykätä, ja sitten hiukset on hyvin. Ja ei se haittaa vaikka olis jotain draamaa koska loppujen lopuksi asiat on ihan hyvin. Ja sitten tärkeintä on se, että universaali-um- rakkaus on olemassa. Koska siis kirjota sinne koska, ei sillä niin väliä universaaliumiussa se on tärkeää että kaikki on kuitenkin samaa atomia. Ja me ollaan kuitenkin kaikki samoista atomeista tehty.
Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä että onko meillä jotain persoonallisuuseroja, koska me ollaan samoista atomeista tehty, Me ollaan hiiltä ja typpeä ja happea. Me ollaan kuitenkin samoja ainesosia, eikö se ole aika kaunista?

Niin loppujen lopuksi on ihan turhaa tapella mistään pikkuasioista, koska me ollaan kuitenkin vaan tähtipölyä me ollaan tähtipölyä. Ja eiks se oo tärkeintä et me ollaan onnellisia. ONNELLISSHSHIIIAIAAA SHIIHTIHAIAA!