Chez moi

Ystäväni Inari oli luonani Pariisissa vieraillessaan

niin vaikuttunut jääkaappini sisällöstä, että

ikuisti sen. Sisältö koostuu viinistä, kahdesta

tomaatista, kinkkusiivuista ja juustosta, jotka

kämppikseni Virginia jätti jälkeensä, kurkusta,

kahdesta maitopullosta ja kahdesta purkista

tomaattikastiketta, jotka puolestaan nököttivät

hyllyssä vielä senkin jälkeen, kun kaikki muut

olivat jättäneet asunnon ja olin ainoa asukas.

Ensimmäinen "oma" vuokrakotoni oli yhteinen viiden muun Disneyn kesäorjan kanssa. Lihava ruotsalainen City Hallin ämmä oli helvetin vihainen, kun kerran erehdyin kutsumaan kaksi hollantilaista kylään puolenyön jälkeen, joten kyseisen incidentin jälkeen en montaa kertaa enää uskaltanut tuoda ketään matalaan majaani. Tavarat olivat taipuvaisia siirtymään käytön jälkeen lattialle hyllyköiden loistaessa poissaolollaan. Kyllähän patonkimaassakin tunnetaan Ikea mutta en raaskinut ostaa minipalkallani mitään vain muutaman kuukauden ajaksi. Vuorasin sentään omaa puoltani makuuhuoneesta postikorteilla, junalipuilla, valokuvilla, sekalaisella roinalla ja isolla Beatles-julisteella edes jonkinasteisen yksilöllisyyden saavuttamisesi.

Lähdön hetkellä roudasimme kolmen hengen voimin suurimman osan maallisesta omaisuudestani roskiin. Silti lentokentällä kävi ilmi, että laukkuni painoi järkyttävät 30 kiloa ja maksoin nöyränä itseni kipeäksi lisämaksuista. Olisin kenties voinut shoppailla vähemmän ja säästää enemmän, siis enemmän kuin pyöreät nolla euroa, mutta toistaiseksi loisin Suomessa isäni nurkissa ja koska olen täysipäiväisesti lomalla en jaksa ajatella järkevästi enkä kypsästi.

Tällasta tänään

Heippa. Elämä on aika chilliä nyt, me likey. Koska mulla ei ollut nettiä jotain viikkoon, luin kirjoja, hahhahhah ! Jääkapissa oottelee RedBull jonka avulla aion tarttua pääsykoekirjaan vielä kerran tällä viikolla ja sitte DAMIIN.

Kelailin kesällä et ois tajuttoman siistiä mennä sinne ja sit yks kollega jopa heitti asian ilmoille mut se reissu ei sit toteutunu, mut onneks näit häiriintyneit ihmisii riittää ("Vitsi oispa kiva mennä Damiin syyslomalla." - "Mitähä se maksais, katotaa huviksee." Ja 15min kuluttua lennot ja asumus varattu..).

Katellaan. XOXO

France part 1.

Noniin kirjotetaan nyt sit vaikka blogia kun ei muutakaan tekemistä oo :D Oon ollu kaks päivää saikulla ja sitä ennen kaks päivää sängynpohjal ja alan kyllästyy aika rankasti tähän. Lisäks kesä näyttää vihdoin saapuneen Pariisin seuduillekin eikä vaan Suomeen. Pakko soittaa ihmisille ja lähteä johonki, eihän tätä muuten kestä. Ensin ois suunnattava markettiin ostamaan puhelinkredittiä, ja nakkeja tai jotain. Ostin eilen kananakkeja nimeltä Knacki ja ne oli niin hyviä että söin jo kaikki. Oon muutenki ollu yks Michelin-tähtien arvonen kokki täällä ku eräät on syöny laiskuuksissaan pelkkiä nuudeleita.

Luin tänään Aamupostin sivuilta että mustakin on härregud tullut ylioppilas. Äiti lupas ostaa lakin kunhan saisin ensin mitattua pääni mutta mulla ei oo täällä mittanauhaa :( Sit vaa palkkapäivän koittaes Pariisiin mekkoo ja kenkii metsästämään ja lennot varaukseen helvetin äkkiä ja toivotaan että tuhkaa ei lentele ilmassa ja et saan järkättyy työvuorot jotenki. Yritin tänään jutella team leaderille mutta kukaan niistä ei ollu paikalla ni eipä sit. Ehkä huomenna ku oon taas töissä. Mutta jeps bisous à tous rakkaat ja nähdään sit 5. ja 6.6. Kauhee ikävä kaikkii!

Tänään

…olen semisti paiseessa; miksi piti ilmoittautua matikan ylioppilaskokeeseen? Miksi? Opo sanoi mulle että ”sun kurssinumerot on magna cum laude approbaturin tasoa plaa.” No enpä tiedä heruuko maolin selailulla muuta kuin kahvia ja pullaa. Aamulla haen alepasta hyvät eväät, kaikkea kiellettyä läskinamia ja batterya enkä mitään terveellisiä viinirypäleitä, ja ehkä se siitä. Sitten jatkuu hermoloma samaan tapaan kuin lukulomalla, kirjoitukset ovat olleet tällaiset puolitoista piinaviikkoa tässä loman välissä. Onneksi olen jo todennäköisesti voiton puolella sillä, in your face, pakolliset aineet ovat fiilikseni mukaan menneet läpi.

Laskeskelin Cosmon mieskalenterista että lähtö häämöttelee yhdentoista (matikan kunniaksi myös numeroin: 11!) päivän päässä. What what, olen siis muuttamassa yksin ulkomaille enkä edes anglofoniseen maahan? Minulla ei todennäköisesti tule olemaan varaa hankkia nettiliittymää ihan heti, joten en suureksi surukseni voi edes hengailla feijassa, voi apua. Kulttuurishokki on siis moninkertainen! Onneksi Pariisissa on tällainen Kiva Boutique (www.kivaboutique.com) joka myy, hieman ylihinnoitellusti tosin, suomalaista lohtusafkaa kuten ruisleipää ja Fazerin sinistä ja poroa. Ihan kuin söisin poroa normaalisti, mutta ei voi tietää jos se siellä sitten muistuttaa kotimaan kunnaista. Anyways aluksi luvassa on lisää lomaa. We know how to chill.

Luopuminen

Kaksi munkkia oli laskeutumassa vuoristotemppelistään anomaan almuja. Tullessaan joen rantaan he näkivät tytön, joka itki, koska ei pystynyt ylittämään jokea. Vanha munkki sanoi tytölle: "Minä kannan sinut selässäni toiselle puolen." Ja hän kantoi tytön reppuselässä joen yli.

Nuori munkki oli niin järkyttynyt, että kykeni vain tuijottamaan tyrmistyneenä. Hän ei tohtinut esittää yhtään kysymystä. He kulkivat vielä kaksikymmentä peninkulmaa, ennen kuin hän luovutti ja kysyi vanhalta munkilta: "Mestari, mehän olemme munkkeja ja meidän pitäisi elää selibaatissa. Miten sinä saatoit kantaa sen tytön selässäsi joen yli?"

Vanha munkki sanoi tyynesti:" Sinä näit, miten minä kannoin hänet yli ja laskin hänet sitten maahan. Miten ihmeessä sinä olet kantanut tuota ajatusta mukanasi kaksikymmentä peninkulmaa etkä vieläkään ole luopunut siitä?"

Buddhalaisten kertomus munkeista sisältää valtavasti idän viisautta. Hämmentävien asioiden kohdatessa meitä meidän on opittava avaamaan suumme ajoissa, jotta välttymme henkisen taakan kantamiselta tai epätietoisuudelta. Asioita, jotka saavat ajatuksemme pois raiteiltaan ei tule haudata, niistä voidaan keskustella ja sitten niistä voidaan päästää irti. On harmillista nähdä, kuinka ihmisten itsepäisyys tai ylpeys estää heitä selvittämästä asioita, jotka voitaisiin kuitata katuvan hyväksi empatialla ja halulla siirtyä eteenpäin. Selvittämättömät issuet kokoavat ihmisen sisälle padon, jonka läpi kaikki uudempi toiminta on suodatettava padon pitämiseksi kasassa. Omien hölmöilyjen myöntäminen ja niiden saaminen anteeksi lempeän halauksen saattelemana saa olon tuntumaan alastomalta mutta päällimmäiseksi nousee huojennus. Raamatussa sanotaan:

Matt.18:21: Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee

väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti

seitsemän kertaako?"

22. "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi

Jeesus.

Revelations

Huhhuh nimittäin ihan mielettömät fiilikset

Risto on ollut aina ihanan häiriintynyt.

Eksyin Ilosaarirockissa 2007 kolmoslavan telttaan koska artistilla oli niin raflaava nimi, ja ihmeissäni pyörin sitten satojen henkien yleisössä joka huusi Pupu-Tupunaa ja Discopalloa ja tanssi sekopäisesti niin etteivät jalat osuneet enää maahan. Keikat toimivat ehdottomasti parhaiten. Menkää ja valaistukaa! Tai lukekaa vaikka Imagen 1/2009 artikkeli Ristosta.