Tänään

…olen semisti paiseessa; miksi piti ilmoittautua matikan ylioppilaskokeeseen? Miksi? Opo sanoi mulle että ”sun kurssinumerot on magna cum laude approbaturin tasoa plaa.” No enpä tiedä heruuko maolin selailulla muuta kuin kahvia ja pullaa. Aamulla haen alepasta hyvät eväät, kaikkea kiellettyä läskinamia ja batterya enkä mitään terveellisiä viinirypäleitä, ja ehkä se siitä. Sitten jatkuu hermoloma samaan tapaan kuin lukulomalla, kirjoitukset ovat olleet tällaiset puolitoista piinaviikkoa tässä loman välissä. Onneksi olen jo todennäköisesti voiton puolella sillä, in your face, pakolliset aineet ovat fiilikseni mukaan menneet läpi.

Laskeskelin Cosmon mieskalenterista että lähtö häämöttelee yhdentoista (matikan kunniaksi myös numeroin: 11!) päivän päässä. What what, olen siis muuttamassa yksin ulkomaille enkä edes anglofoniseen maahan? Minulla ei todennäköisesti tule olemaan varaa hankkia nettiliittymää ihan heti, joten en suureksi surukseni voi edes hengailla feijassa, voi apua. Kulttuurishokki on siis moninkertainen! Onneksi Pariisissa on tällainen Kiva Boutique (www.kivaboutique.com) joka myy, hieman ylihinnoitellusti tosin, suomalaista lohtusafkaa kuten ruisleipää ja Fazerin sinistä ja poroa. Ihan kuin söisin poroa normaalisti, mutta ei voi tietää jos se siellä sitten muistuttaa kotimaan kunnaista. Anyways aluksi luvassa on lisää lomaa. We know how to chill.

Luopuminen

Kaksi munkkia oli laskeutumassa vuoristotemppelistään anomaan almuja. Tullessaan joen rantaan he näkivät tytön, joka itki, koska ei pystynyt ylittämään jokea. Vanha munkki sanoi tytölle: "Minä kannan sinut selässäni toiselle puolen." Ja hän kantoi tytön reppuselässä joen yli.

Nuori munkki oli niin järkyttynyt, että kykeni vain tuijottamaan tyrmistyneenä. Hän ei tohtinut esittää yhtään kysymystä. He kulkivat vielä kaksikymmentä peninkulmaa, ennen kuin hän luovutti ja kysyi vanhalta munkilta: "Mestari, mehän olemme munkkeja ja meidän pitäisi elää selibaatissa. Miten sinä saatoit kantaa sen tytön selässäsi joen yli?"

Vanha munkki sanoi tyynesti:" Sinä näit, miten minä kannoin hänet yli ja laskin hänet sitten maahan. Miten ihmeessä sinä olet kantanut tuota ajatusta mukanasi kaksikymmentä peninkulmaa etkä vieläkään ole luopunut siitä?"

Buddhalaisten kertomus munkeista sisältää valtavasti idän viisautta. Hämmentävien asioiden kohdatessa meitä meidän on opittava avaamaan suumme ajoissa, jotta välttymme henkisen taakan kantamiselta tai epätietoisuudelta. Asioita, jotka saavat ajatuksemme pois raiteiltaan ei tule haudata, niistä voidaan keskustella ja sitten niistä voidaan päästää irti. On harmillista nähdä, kuinka ihmisten itsepäisyys tai ylpeys estää heitä selvittämästä asioita, jotka voitaisiin kuitata katuvan hyväksi empatialla ja halulla siirtyä eteenpäin. Selvittämättömät issuet kokoavat ihmisen sisälle padon, jonka läpi kaikki uudempi toiminta on suodatettava padon pitämiseksi kasassa. Omien hölmöilyjen myöntäminen ja niiden saaminen anteeksi lempeän halauksen saattelemana saa olon tuntumaan alastomalta mutta päällimmäiseksi nousee huojennus. Raamatussa sanotaan:

Matt.18:21: Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee

väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti

seitsemän kertaako?"

22. "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi

Jeesus.

Revelations

Huhhuh nimittäin ihan mielettömät fiilikset

Risto on ollut aina ihanan häiriintynyt.

Eksyin Ilosaarirockissa 2007 kolmoslavan telttaan koska artistilla oli niin raflaava nimi, ja ihmeissäni pyörin sitten satojen henkien yleisössä joka huusi Pupu-Tupunaa ja Discopalloa ja tanssi sekopäisesti niin etteivät jalat osuneet enää maahan. Keikat toimivat ehdottomasti parhaiten. Menkää ja valaistukaa! Tai lukekaa vaikka Imagen 1/2009 artikkeli Ristosta.

Pullanmuruja

Ilmeisesti kaikille tuli ähky ja sokerihumala ja näinollen lattia oli houkutteleva paikka. Ruuat oli namm, kiitos ja hirmusti onnea vielä Hillalle! Näiden kanssa bileet anytime :)

Kahville?

Suurena kahvidebatoinnin ystävänä peräänkuulutan näin perjantai-illan ratoksi kunnollisia kahviloita. Mitkä ovat juuri ne Sinun lempipaikkasi, joihin tulee viikko toisensa jälkeen kannettua kolikot lompakon kevennykseksi?

Suomen (puhumattakaan Hyvinkään tilanteesta) kahvilakulttuuri on surkuteltavan kehittymätöntä. Vain suurissa kaupungeissa voi luottaa siihen, että joka korttelista löytyy pizzerian lisäksi jonkinsortin kofeiini-/pullaluola, jossa vähintäänkin nuoriso käyttää aikaansa nykyään niin tarkasti järjestetystä päiväohjelmastaan. Mieluiten joka päivällä tulee kalenterissa olla merkintöjä parin tunnin kahvitteluhetkistä ystävien kanssa.

Kahviloissa on parhaimmillaan sitä jotakin. Kodikas, lämmin sisustus puisine detaljeineen, vienosti kilahtelevat astiat, puheensorina, lempeät tuoksut, hämyisä valaistus, taustalla soiva jazz. Ystävä tai useampi ja hyvä kahvi. Näissä puitteissa on mukava riisua takki ja hengähtää hieman, vaihtaa kuulumiset ja pohtia yhdessä maailmaa. Parhaat laten tai espresson äärellä käydyt keskustelut avartavat ajattelua ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Ehdoton kannatukseni siis tälle ekologiselle kulutuksen muodolle.

Fest

Today we found this.