Älkää lapset

... nukkuko kylppärin lattialla. Siitä saa korvatulehduksen ja sitten täytyy odottaa koko päivä päivystyksessä sadan kälisevän mummon ja rääkyvän skidin kanssa ja kun viimein pääsee lekurin puheille, on kello jo autuaasti rientänyt apteekin aukioloajan yli. Sitten joutuu taas pyöriskelemään yöllä hereillä kun korva on niin kipeä että tekee mieli lähinnä uikuttaa.

Francessa oli helkkarin kivaa. Opin monia asioita juustoista, poskisuukoista ja juomapeleistä, tapasin lauman mahtityyppejä (jengiä oli laidasta laitaan, uskokaa pois!), pelasin Guitar Heroa, näin nähtävyyksiä ja ostin tuliaisiksi mm. kirsikkahilloa, oliivitahnaa, Compte-juustoa, Provencen yrttejä, kuuluisaa Marseillen saippuaa, valkkaria, roséeta, älyttömän kalliita porvarikarkkeja, ja muistin jopa lähettää Suomeen ne kaksi postikorttia jotka lupasin.

Trippailun hinnaksi muodostui about 400e, josta 200 meni lentoihin ja noin satanen ei-välttämättömiin ostoksiin. Ei lainkaan kohtuutonta seitsemän päivän aktiiviselta oleilulta vieraalla maalla. Host-perheemme oli maailman ihanin, he veivät meitä täysin pyytämättä katsomaan lähistöllä sijaitsevia suuria kaupunkeja (Arles, Aix-en-Provence, Marseille) ja äiti syötti meitä kuin kahta pientä porsasta ja host-veli järjesti iltaohjelmaa joka viikonpäivälle. Ongelmaksi muodostui noin kolmen päivän jälkeen kuitenkin se, että ranskalaiset eivät tuntuneet ymmärtävän meidän herkkien suomalaisten tarvitsevan unta enemmän kuin kaksi tuntia yössä. Host-äiti sai asian jotenkin selitettyä broidille, joten asia oli sillä kunnossa eikä kukaan ei tullut repimään meitä sängystä vaikka horrostimme loppuviikosta kuuden tunnin päiväunia.

Ranskalaisesta mentaliteetista: Pelasimme "aperitiivina" juomapeliä nimeltä J'ai jamais yhden Jacques'n luona. Olin ostanut kahden ja puolen euron rosékuoharin (mikä naurettavasta hinnastaan huolimatta oli hyvinkin namia ja ajoi asiansa ihan kiitettävästi) ja laitoin sen huoneen keskelle pöydälle, jolla muidenkin juomat olivat. Joku jätkistä tarrasi heti röyhkeästi pulloon ja alkoi kaataa juomaa itselleen. Suomalaisena hämmennyin tästä totaalisesti ja yritin mustasukkaisesti riistää pulloa itselleni; miten joku kehtaa ottaa alkoholipulloni ihan nenän edestä? Pojat sitten selittivät että täällä saavat kaikki juoda toistensa pulloista ristiin rastiin. Tämä oli hyvin vapauttava oivallus. Asioita voi jakaa, myös juomia.

Niin ja miten päädyin nukkumaan kylppärin lattialle? Lauantaina oli suuret Halloween-bileet joiden päätteeksi yritin päästä omaan sänkyyn nukkumaan noin kuuden aikoihin aamulla. Jaana perskele oli kuitenkin - ihan ymmärretävistä syistä, koska juhlakansaa löytyi nukkumasta vaikka mistä - lukinnut huoneen oven eikä erinomaisista unenlahjoistaan johtuen herännyt vaikka hakkasin ovea enemmän ja vähemmän voimallisesti noin vartin. Lopulta luovutin ja kömmin kylppärissä olleelle patjalle koisimaan.

Hei beibi!

Marseille-Le-Rove, France:

Ensi viikon maanantaina delegaatio Jaana-Elisa ryntää Helsinki-Vantaan lentokentälle kello viisi aamulla hop hop ja nousee Münchenin koneeseen. Saksasta matka jatkuu eteläiseen Ranskaan, Marseilleen. Tätä matkaa on odotettu kauan ja hartaasti. Kauan ja hartaasti, that's what I'm sayin'. On kiduttu töissä ja maisteltu viinejä ja ajateltu kokoajan suloista Ranskan Rivieraa.

Ranskanopiskelu on myös saanut mukavaa pontta kauhukuvasta, jossa kaksi suomalaista pitkän oppimäärän lukiossa ranskaa lukenutta muijaa harhailee natiivien keskuudessa muuhun kuin elekieliseen kommunikointiin pystymättöminä. Mutta englannin taidoilla me laitetaan niille patonkia kurkkuun koska me ollaan niitä parempia, mouahhah ja saludos amigos.

Luvassa on runsaasti kuvamateriaalia, sillä tottahan toki tytöt muistavat dokumentoida kaiken vaikka muuten olisi filmi poikki!

Ja jotenkin minulla on sellainen fiilis että tästä viikosta tulee yksi parhaista ikinä.

Läsnä oli myös Karhu

elisa luennoi, inkku kirjoittaa (btw siis EI olla kännissä?)

Kyllä elämä on hienoa.
On kaikennäköisiä asioita mistä voi tykätä. Ja on miehiä ja kaupunkeja ja drinkkejä ja kaikenlaisia asioita mistä voi tykätä, ja sitten hiukset on hyvin. Ja ei se haittaa vaikka olis jotain draamaa koska loppujen lopuksi asiat on ihan hyvin. Ja sitten tärkeintä on se, että universaali-um- rakkaus on olemassa. Koska siis kirjota sinne koska, ei sillä niin väliä universaaliumiussa se on tärkeää että kaikki on kuitenkin samaa atomia. Ja me ollaan kuitenkin kaikki samoista atomeista tehty.
Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä että onko meillä jotain persoonallisuuseroja, koska me ollaan samoista atomeista tehty, Me ollaan hiiltä ja typpeä ja happea. Me ollaan kuitenkin samoja ainesosia, eikö se ole aika kaunista?

Niin loppujen lopuksi on ihan turhaa tapella mistään pikkuasioista, koska me ollaan kuitenkin vaan tähtipölyä me ollaan tähtipölyä. Ja eiks se oo tärkeintä et me ollaan onnellisia. ONNELLISSHSHIIIAIAAA SHIIHTIHAIAA!

Lähtö

Joskus sitä haluaa vain mennä. Pois, heti ja mahdollisimman kauas, vehreämmille laitumille ja plaa plaa. Siellä sitä odottaa vapaus. Ja ehdottomasti parempi ilmasto. Ja kulttuuri ja nähtävyydet. Ei täällä mitään ole. Maa polttelee jalkojen alla niin että conversetkin sulaa kiinni siihen.

Tuleeko ikävä jotain?

- metsät ja järvet: jos ei maiseman vuoksi niin ei

- ilmasto: ei todellakaan

- sosiaaliturva: toivottavasti ei, sitäpaitsi eikös se ole suhteellisen näivettynyt kultaisista päivistään?

- arkkitehtuuri: ei ei ei ei paitsi jugend

- ihmiset: frendit kyllä, muut ei

- kieli: ei koska olen senverran kosmopoliitti tähän ikään mennessä ollut jo kauan

- ruoka: no ei! ei edes Fazerin sininen! salmiakkia saa lähettää postissa

- televisio, elokuvat ja musiikki: ei

- festarit: ei

- poliittinen järjestelmä: ehkä, ei tämä kuitenkaan ole lähelläkään täydellistä

- sukulaiset: systeri kyllä, muut tuskin

- kotikaupunki: en koe olevani kotoisin mistään kaupungista

Kiitos suomalaiselle yhteiskunnalle näistä vuosista. Kiitos laadukkaasta perus- ja toisen asteen koulutuksesta, kiitos lapsi- ja asumislisästä, opintotuesta, rokotuksista, hammashuollosta ym. sosiaalietuuksista. Tiedän, minkälaista lumi on. Osaan uida, hiihtää ja luistella. Ymmärrän kohtalaisesti ruotsin kieltä. En kuitenkaan ole luterilainen, pidä mökkeilystä erityisesti, syö makkaraa, vihaa ulkomaalaisia, mökötä vieraassa seurassa, sinuttele itseäni vanhempia ihmisiä, seuraa jääkiekkoa tai pesäpalloa, pala auringossa joka kesä, lennä Thaimaaseen lomalle, rakasta flattejä kenkiä, juo viinaa, vastusta EU:ta, pelkää Venäjää tai puhu tankeroenglantia. Ebbas kiittää ja kumartaa. Nähdään seuraavassa elämässä, ehkä.

P.S. Hajotkaa vanhuksiinne!

Asenne

Videolinjalle mentiin taas, mutta hei. Tästä minä pidän. Täydellistä!

M