Suomen (puhumattakaan Hyvinkään tilanteesta) kahvilakulttuuri on surkuteltavan kehittymätöntä. Vain suurissa kaupungeissa voi luottaa siihen, että joka korttelista löytyy pizzerian lisäksi jonkinsortin kofeiini-/pullaluola, jossa vähintäänkin nuoriso käyttää aikaansa nykyään niin tarkasti järjestetystä päiväohjelmastaan. Mieluiten joka päivällä tulee kalenterissa olla merkintöjä parin tunnin kahvitteluhetkistä ystävien kanssa.
Kahviloissa on parhaimmillaan sitä jotakin. Kodikas, lämmin sisustus puisine detaljeineen, vienosti kilahtelevat astiat, puheensorina, lempeät tuoksut, hämyisä valaistus, taustalla soiva jazz. Ystävä tai useampi ja hyvä kahvi. Näissä puitteissa on mukava riisua takki ja hengähtää hieman, vaihtaa kuulumiset ja pohtia yhdessä maailmaa. Parhaat laten tai espresson äärellä käydyt keskustelut avartavat ajattelua ja jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Ehdoton kannatukseni siis tälle ekologiselle kulutuksen muodolle.
Miksi mä oon missannut tän tekstin ihan kokonaan? Mutta samaa mieltä oon, joskin täytyy todeta, että aivan jokaikinen päivä ei ehkä kannata mestoissa käydä, ellei sitten jostain rahalähteestä saa kuukausittain uskomattomia summia ylimääräistä mammonaa. Terv. P-A :D
VastaaPoista