Ystäväni Inari oli luonani Pariisissa vieraillessaan
niin vaikuttunut jääkaappini sisällöstä, että
ikuisti sen. Sisältö koostuu viinistä, kahdesta
tomaatista, kinkkusiivuista ja juustosta, jotka
kämppikseni Virginia jätti jälkeensä, kurkusta,
kahdesta maitopullosta ja kahdesta purkista
tomaattikastiketta, jotka puolestaan nököttivät
hyllyssä vielä senkin jälkeen, kun kaikki muut
olivat jättäneet asunnon ja olin ainoa asukas.
Ensimmäinen "oma" vuokrakotoni oli yhteinen viiden muun Disneyn kesäorjan kanssa. Lihava ruotsalainen City Hallin ämmä oli helvetin vihainen, kun kerran erehdyin kutsumaan kaksi hollantilaista kylään puolenyön jälkeen, joten kyseisen incidentin jälkeen en montaa kertaa enää uskaltanut tuoda ketään matalaan majaani. Tavarat olivat taipuvaisia siirtymään käytön jälkeen lattialle hyllyköiden loistaessa poissaolollaan. Kyllähän patonkimaassakin tunnetaan Ikea mutta en raaskinut ostaa minipalkallani mitään vain muutaman kuukauden ajaksi. Vuorasin sentään omaa puoltani makuuhuoneesta postikorteilla, junalipuilla, valokuvilla, sekalaisella roinalla ja isolla Beatles-julisteella edes jonkinasteisen yksilöllisyyden saavuttamisesi.
Lähdön hetkellä roudasimme kolmen hengen voimin suurimman osan maallisesta omaisuudestani roskiin. Silti lentokentällä kävi ilmi, että laukkuni painoi järkyttävät 30 kiloa ja maksoin nöyränä itseni kipeäksi lisämaksuista. Olisin kenties voinut shoppailla vähemmän ja säästää enemmän, siis enemmän kuin pyöreät nolla euroa, mutta toistaiseksi loisin Suomessa isäni nurkissa ja koska olen täysipäiväisesti lomalla en jaksa ajatella järkevästi enkä kypsästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti