Terence Trent D'Arby on ihana, you know, vähän niinkuin Michael Jackson ja James Brown yhdistettynä yhdeksi vatkaavaksi vibratoihmeeksi. Yksi sen suurista hiteistä, Dance Little Sister (1987) tanssittaa ihan huimasti. Mies on kohtalaisen kuolattava ja käheää ääntäkin lähtee aivan kiitettävästi. Tietysti sillä on myös iso bändi, jonka kakkosesiintyjä on yhden jalan varassa joraava basisti pinkkeine instrumentteineen ja kolmatena tulevat arskapäiset taustalaulajat. Joilla on tietysti oma villi, the Supremes-tyylinen koreografia.
Missäs tämä artisti siis on nyt? Terence Trent D'Arby on oikea oppikirjaesimerkki has-beenistä. Ensimmäistä julkaisua Introducing the Hardline according to Terence Trent D'Arby myytiin kolmen päivän sisällä yli miljoona kopiota. Debyyttialbuminsa mielettömässä hurmoksessa jätkällä nousi hattuun. Kuumottavan lahjakas mies tykkäsi verrata itseään ihan julkisesti menneiden vuosikymmenten soul-, r'n'b- ja popsuuruuksiin, minkä ihmiset ehkä vielä sulatti jotenkin (nykyään Kanye Westkin pärjää mainiosti vaikka se pitää itseään Jumalan lahjana räpmaailmalle), mutta sitten se keksi väittää, että sen biisit on täysin verrattavissa Beatlesin tuotantoon, ja silloin mediat päätti että sen hypetys loppuu siihen. What a show-off!
Jäbä sitten henkistyi siinä Madonnan ohessa 90-luvulla ja muutti nimensä Sananda Maitreyaksi vuonna 2001. Innoittajana ei tosin ollut Kabbalah eikä buddhalaisuus vaan hemmon omat unet. Hmm.
Tässä 2000-luvun puolella tehdyssä videossa on ihan kiva biisi. Terencestä kuitenkin paistaa sen tyytyväisyys itseensä, se ei ilmeisesti tajua että ei se nyt niin hyvä ole! Kelatkaa, sen naamassa on kokoajan joku ihme hohde, joka kuvaa sen mielen kaikkitietävää ulottuvuutta ja sitten siinä bailaa kaksi kuumaa misua ja Terence on vaan täynnä omaa lahjakkuuttaan. Vaikka sen rastatkaan ei näytä enää samalta kuin 80-luvulla.
PS. Hei hyvää vappua kaikille. Kiitos seuroille ja puhelinseuroille ja niillekin keitä en tunne, koska minulla oli hurjan kivaa! Toivottavasti joku kertoo Enriquelle, mistä se jäi paitsi, kun heitti keikkaa eikä tullut juhlimaan meidän kanssa.
toukokuuta 01, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joo, me suomalaiset ainakin taidetaan vakaasti uskoa siihen, että jos on hiton hyvä jossain, se näkyy ihan ilman mainostamistakin. Suotavaa olisikin taipua pikemminkin omien kykyjensä (tekopyhän?) mitätöinnin puolelle. Oli se sitten hyvä asia tai ei, musta ainakin itsensä hehkuttaminen on kovin tympeää. Jos heppu pitää itseään heti Jumalasta seuraavana, antaa pitää, mutta ei meitä muita se kiinnosta.
VastaaPoistaToisaalta tämä pätee mielestäni myös paaviin.
Paavia voisi joku valistaa siitä, että kondomit on kertakäyttösiä eikä näinollen levitä AIDSia.
VastaaPoistaItsensä hehkuttaminen on typerää, paitsi työhaastattelussa. Tärkeintä on tyrkyttäytyminen! Ei sen niin väliä vaikkei mitään osaisikaan, tekemällä oppii ;D T: Rosa Meriläinen